Koska syksy.

... niin kesäisiä kuvia. Niinkin kaukaa kuin kesäkuulta. Kesä meni itsellä pitkälti töissä, joten mitään sen kummempia lomia ei juuri tullut vietettyä. Nämäkin kuvat itseasiassa työpaikan tilaisuudesta, jossa olin markkinoinnin puolesta kuvaamassa. Skumppalasin kera tietenkin ;) Kesän alussa tuli tosiaan reissattua sinne Kroatiaan viikoksi ja seuraavat lomapäivät osuivat sitten heinäkuulle pitkän Hollannin viikonlopun myötä. Ja siinä se olikin tämä kesä tiiviissä paketissa. En kyllä edes muista milloin viimeksi olisi ollut näin surkeat ilmat Suomessa, jotenkin tuntui koko kyseinen vuodenaika jääneen välistä, kun ei saanut minkäänlaisista helteistä kiinni. Siinä vaiheessa ei siis juuri haitannut toimistolla istua. Joskin on niitä kesiä ollut aikaisemminkin, kun on ei lomaa ole juuri ollut... sitähän se viime kesäkin ole, mutta jotain tästä kesästä puuttui. En tiedä onko se lopulta se sää vai sitten vain jokin mielentila. 

Lapsena kesät tuntuivat aina ihan käsittämättömän pitkiltä. Vaikka kyseessä oli vain reilu parin kuukauden loma, se tuntui lähes yhtä pitkältä kuin lukuvuosi koulussa. Sitähän sanotaan, että parikymppisenä aika tuntuu juoksevan tuplanopeudella, kolmikymmpisenä kolminkertaisella vauhdilla ja nelikymppisenä... no saitte ideasta kiinni. Uskon, että se on omalla tavallaan totta, mutta ehkä suurin syy on sellainen elämän tasaantuminen. Lapsena aikaa laski aina kouluvuosissa ja erilaisissa saavutuksissa. Oli ala-aste, sitten yläaste, jonka jälkeen lukio ja sitä rataa. Aina oli jokin projekti, jota määritti aika. Jos minulta kysytään jonkun menneen vuoden tapahtumia, osaan aika hyvin asetella ne aikajanalle tiettyjen kohdennettujen muistojen kanssa. Silti, Hollannista takaisin Suomeen muutettuani ei ole elämässä tapahtunut mitään tiettyä ihmeellistä.... jotenkin se aikajana on hämärtynyt.

2010 oli vuosi, jolloin valmistuin Haaga-Heliasta. 2011 on vuosi, jolloin erosin pitkästä seurustelusuhteesta. 2012 oli selkeä sinkkuvuosi pelkkää hauskanpitoa (ja samalla edellisen blogin kulta-aikaa kaikkine "sinkkuelämää"-teemaisine postauksineen). 2013 oli vuosi, kun turhauduin elämääni ja muutin Hollantiin - ja Vili nukkui pois. 2014 oli täyttä taistelua opintojen kanssa ja ainut täysi vuosi Hollannissa. Ja 2015 tulee aina olemaan vuosi, jolloin sain maisterin paperit. Mutta mites vuosi 2016? No olin takaisin Suomessa, etsin kuumeisesti oman alan töitä ja kärsin paluukulttuurishokista ja jotenkin hain itseäni uudelleen. Tuntuu ihan kauhealta sanoa, mutta vuodesta 2016 en jotenkin saa ainakaan vielä tässä vaiheessa mitenkään kiinni. Se vaan oli ja meni. 2017 on taas ollut täysi vuosi oman alan tehtävissä ja jotenkin elämä on normalisoitunut. On "oma" kämppä, päiväduuni... ja jotenkin elämä on tasaisempaa. 


Toisaalta tämä tasainen elämä on hetkellisesti tehnyt ihan hyvää. Jotenkin on taas löytänyt paikkansa Helsingistä. Ystäväpiiri on tasaantunut ja jotenkin tuntuu taas sulautuneen joukkoon. Tietää mitä kaupungissa tapahtuu, enää ei tule liikaa "onko tämäkin paikka lopettanut"-shokkeja ja muutenkin jotenkin löytänyt ne omat jutut. Kuten aiemmin olen jo maininnut, pääsin viime keväänä säännölliseen tennisryhmään, josta olen ollut todella iloinen, ja tänä syksynä ilmoittauduin mukaan myös useampiin seuran peli-iltoihin, mikä harrastuskokonaisuutena tuo taas omalta osaltaan sellaista kivaa säännöllisyyttä elämään. 

Tietenkään tähän ei voi liikaa tuudittautua, sillä ensi vuoden alussa oma määräaikaisuuteni nykyisessä duunissa päättyy, mikä tietää taas muutoksia, mutta toisaalta ehkä myös jaksottaa tätä kaikkea. En tiedä olenko aiemmin sanonut, mutta olen aina ollut projekti-ihminen. Tämä tapahtumien parissa työskentely on siinäkin mielessä oma juttu, että jokainen tapahtuma on itsessään aina pieni projekti. Niissä on alku ja loppu. Rakastan projekteja, koska jokainen projekti on aina mahdollisuus arvioida omaa suoritustaan ja parantaa seuraavaa varten. Ehkä Hollantiinkin muutto oli omansalainen projekti. Pääsi katkaisemaan hetkellisesti syntymässä olevan oravanpyörän ja miettimään tavoitetta parin vuoden päähän. Ja nyt työelämässä nautin siitä, että saan jaksottaa omaa elämääni erilaisten tapahtumatoteutusten myötä. 

Omassa ikäluokassani on paljon jo tuoreita vanhempia, jotka aloittelevat ns. ruuhkavuosia. Voin täysin ymmärtää tuon termin. Vuodet, jotka ovat niin saatanan kiireisiä, ettei ehdi miettiä mitään muuta kuin asioiden suorittamista ja sitten ne ovatkin jo menneet. Ne vuodet. Siksi ehkä se ajantahdin kiihtyminen tuntuu koko ajan kovemmalta, ehkä. En tiedä. Kyllä sitä itsekin pysähtyy miettimään, että miten ihmeessä siitä Hollantiinkin muutosta on jo neljä vuotta, vastahan se oli. Mutta toisaalta, kun miettii mitä kaikkea on neljän vuoden aikana ehtinyt tapahtua, niin ei sitä enää ihmettele. Toivon kyllä, ettei elämässä tulisi liian montaa vuotta, joiden sisältöä ei osaa jälkeenpäin hahmottaa niin selkeästi mitä tähän asti on osannut. Se olisi jotenkin surullista.


Joskin tämä kesä oli ehkä vähän sellainen. Tapahtui ja teki kyllä paljon kivoja juttuja, mutta jotenkin sillein tasaisesti. On kesiä, jotka muistaa jostain tietystä jutusta, mutta tätä kesää ei kyllä niinkään. Tänä kesänä ei ollut edes yksiäkään häitä. Tai no, syyshäät on tulossa, kun parikymppinen serkku menee naimisiin tämän kuun lopulla. Taas hetken saa kelailla tätä omaa statustaan ja antaa sitten asian olla. Että mitähän hittoa. Mutta mikäs siinä.

Joka tapauksessa, kesä meni ja se vaivalla Kroatiassa hankittu rusketuskin katosi ennen heinäkuun loppua. Niin surkeaa. Ehkä siis se tämän kesän ongelma on juurikin puuttuvat kesämuistot nimenomaan Suomen kesän osalta - koska sitä ei ollut! Muistellaan siis lämmöllä Kroatiaa ja parin päivän lämpöjä Den Haagissa. 

Ja sitten kohti syksyä. Se muuten räjähti töiden puolesta ihan käsiin, en edes muista milloin olisin viettänyt töissä kellonympäripäiviä näin montaa kuin mitä viimeisen kuluneen kuukauden aikana. Ja nähnyt siihen päälle stressipainajaisia muka unohtuneista velvotteista. No mutta, kyllä se taas tästä lähtee, kohtahan on jo joulu :)

Kommentit

  1. Mistä tuo ihana mekko on? Äläkä sano, että Hollannista ostettu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sano :D Itse asiassa kyseessä on H&M:n alerekistä kesän 2015 lopulla löydetty hame ja siihen yhdistettynä musta croptoppi (myöskin H&M:stä) :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

DIY: ikkunalautojen uudistus

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti